Nummela Lyrics by Anssi Kela

Nummela

Nm kadut kaupungin, huvilat ja puutarhat
Kvelytn koiraa ja mieleen palaa vuodet parhaimmat
Tuosta ojasta me silloin fillareita naarattiin
Jlkeen vedonlynnin jossa jlleen hulluus punnittiin

Koulussa kavereiden kesken me tytt jaettiin
Ne kiljui vlitunneilla kun niit takaa ajettiin
Ja kun faijan bndi soitti vein kaikki katsomaan
Kuunnellessain tunsin poltteen - mun piti pst soittamaan

Mun tytyy kvell nin
Mun tytyy kvell nin
Kun jotain her sisllin

Min olin kahdentoista kun me maalle muutettiin
Ja vain vuotta vanhempana katsoin kun faijaa haudattiin
Mutsille ji nelj lasta, uusi talo velkoineen
Mutta jotenkin se selvis - elm alkoi uudelleen

Me silloin kavereiden kanssa tm puisto vallattiin
Meidn mopot kulki kahtasataa, tuon sillan kaiteilla kveltiin
Ja me tiedettiin miten koko kyln katuvalot sai sammumaan
Aloin kirjoitella lauluja, ne ksittelivt kuolemaa

Mun tytyy kvell nin
Mun tytyy kvell nin
Kun jotain her sisllin

Lysin elmni naisen ja me yhteen muutettiin
Olin kakskytviis kun sanoin: "Please, eik mentis naimisiin?"
Nyt meil on omakotitalo, vaimo tykseen opettaa
Min nukun pivt ja valvon yt - n biisit pit kirjoittaa

Koiran kanssa joskus myhn harjulle me kiivetn
Ja sielt ksin katsellaan nukkuvaa Nummelaa
Ja m kelaan ett kaikki taitaa olla kohdallaan
M taidan kuulua tnne...

Mun tytyy kvell nin
Mun tytyy kvell nin
Kun jotain her sisllin